Luin kesällä Thomas Eriksonin kirjan Vastoinkäymiset ympärilläni, ja se meni heti top 5 -listalle kaikista itsensäkehittämiskirjoista. Se antoi hyvin, hvyin paljon ajattelemisen aihetta, se ärsytti, se provosoi, se hymyilytti. Kirja aiheutti tunteita laidasta laitaan, ja ainakin itse haluan kokea juuri sitä kirjan ääressä – tunteita. Luen, koska haluan oppia, ja kyseinen kirja oli siihen nappivalinta. Erikson on kirjoittanut myös laajalti tunnetun, kovaa arvostelua ja vilpitöntä ihailua saaneen teoksen Idiootit ympärilläni. Kummassakin kirjassa näkyy Eriksonin konstailematon ja suora tyyli, mikä on omasta mielestä ainakin virkistävää luettavaa.

Vastoinkäymiset ympärilläni painottaa yksilönvastuuta aika voimakkaasti, ja mielestäni siinä on paljon sellaista, jota jokaisen kannattaisi ajatella. Yksilön- ja yhteisönvastuu on aihe, jossa keskustelu voi nopeasti kärjistyä, koska ihmisen omaa vastuuta painottava puhe koetaan helposti syyllistävänä ja syyttävänä. Asiasta puhuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se on tarkoitettu syytökseksi, vaan ennemminkin ajatuksia herätteleväksi ja pohdintaa aiheuttavaksi.

Minusta Eriksonin kirjassa tuli lohdullisenakin esille se, että vaikka jokainen onkin vastuussa oman tilanteensa muuttamisesta, ei se silti tarkoita sitä, että ihminen olisi ansainnut kaiken sen huonon elämäänsä, tai että hän olisi automaattisesti syyllinen olemassaolevaan tilanteeseen.

Voi hyvin olla mahdollista, että ihmisen nykytilanne on seurausta jostain hänestä riippumattomasta asiasta – koronasta, sairaudesta, taloudellisesta hyväksikäytöstä, ihan mistä vaan, ja ne ovat aina tragedioita, joita kukaan ei ansaitse. Varsinkin viimeiset vuodet ovat osoittaneet sen, että mitä vaan voi sattua, eikä kukaan voi tietää mitä nurkan takana odottaa. Tällä hetkellä itse kukin painii nousevien kustannusten kanssa, kun bensa, ruoka ja energia syövät yhtä suuremman osan tuloista. Tämä ei ole valintakysymys – ei kukaan valitse laittaa niihin enemmän rahaa, vaan se johtuu meistä riippumattomista syistä.

Siitä huolimatta missä tilanteessa olet, on sinulla silti vastuu tilanteestasi. Se ei tarkoita sitä, että olet omilla toimillasi sen aiheuttanut. Se ei tarkoita sitä, että olet sen ansainnut. Se ei myöskään tarkoita sitä, että sinulla olisi samat lähtökohdat lähteä muuttamaan sitä kuin jollakin toisella. Mutta silti se tarkoittaa sitä, että sinulla on vastuu sen muuttamisesta.

Otin asian puheeksi Instagramissani, ja se kirvoitti keskustelua. Jätin tietoisesti mainitsematta, että omasta taloudellisesta tilanteesta vastuunottaminen ei ole yhtä helppoa kaikille, tai että joillekin se on jopa mahdotonta. Jätin sen sanomatta kahdesta syystä. Ensinnäkin, luotan seuraajiini. Minulla on aivan mahtavat seuraajat. Varmasti jokainen ymmärtää sen, että elämäntilanteita on yhtä monta kuin ihmisiä, ja jokainen niistä on erilainen. Se mikä käy yhdelle, ei välttämättä käy toiselle. Sama pätee yksilönvastuuseen. Joskus ihminen on vain sellaisessa tilanteessa, että ei yksinkertaisesti kykene tekemään mitään itse, ja silloin onkin hyvinvointivaltion tehtävä huolehtia hänestä. Toiseksi, pidän nykyistä disclaimer-kulttuuria hieman ihmistä vähättelevänä. Se, että joka asiaan täytyy laittaa disclaimer, että tämä asia x ei koske heitä, näitä ja noita, on mielestäni vähättelevää lukijaa kohtaan, koska aina löytyy poikkeuksia, joille kyseinen asia ei sovi tai ole ajankohtainen.

Seuraajani kommentoi Instagramissa hyvin aihetta. Hän toi esiin valta-aspektin, ja huomautti, että ehkäpä asiaa kannattaa lähestyä vallan kautta, ei vastuun. Se kuulostaa paljon voimaannuttavammalta kun sanoo, että “sinulla on valta päättää mihin rahasi menevät”, kuin “sinulla on vastuu siitä, mihin rahasi menevät”. Ja se on ihan totta. Onhan siinä ihan erilainen kaiku.

Mielestäni asia jonka jokaisen tulisi ymmärtää on se, että riippumatta siitä minkälaisessa tilanteessa tällä hetkellä on, niin ihmisellä itsellään on valta lähteä muuttamaan sitä.

Vaikeassa tilanteessa ollessa voi tuntua hirveältä kuulla tällaista, ja ymmärrän sen täysin. Olen itsekin ollut siinä tilanteessa, enkä todellakaan halunnut kuulla asiasta enempää. Paljon helpompaa oli jatkaa samaan tapaan elämistä ja tuhlaamista, ja niin teinkin jonkin aikaa. Ennen 2016 loppuvuotta, kun aloin sijoittamaan, olin törmännyt budjetointiin lankoni kautta. Hän esitteli sitä minullekin, ja muistan edelleen sen epäuskon kun hän sanoi, että jokaisen oston yhteydessä minun tulee kysyä itseltäni “sopiiko tämä budjettiin”. Jos ei sovi, niin en saa ostaa sitä. Voin myöntää ihan rehellisesti, että ei tuntunut kivalta, vaan ensin otin sen henkilökohtaisena loukkauksena. Eikö hän muka näe, että oikeasti tarvitsen sitä tuotetta? Kuka hän on neuvomaan minua, kun minulla on näin vaikeaa? Kun silti aloin toteuttamaan muutoksia taloudessani, juurikin budjetoinnin avulla, aloin pikkuhiljaa näkemään, mitä hän tarkoitti.

Oliko muutos helppoa? Ei ollut. Ei todellakaan. Mutta nykytilanteessa olen hyvin kiitollinen siitä, että kävin sen kaiken läpi, koska tilanteeni on nyt täysin erilainen kuin silloin 2016.

Olen pahoillani, jos vastuusta lukeminen tai puhuminen aiheuttaa sinulle syyllisyyden tunteita. Tarkoitukseni ei ole koskaan syyllistää tai aiheuttaa lisäahdistusta missään asiassa, mutta ennen kaikkea rahasta puhuessa. Siihen liittyy jo valmiiksi niin paljon häpeää, alemmuudentunnetta, ulkopuolisuuden tunnetta ja epätoivoa, että en halua omalta osaltani olla lisäämässä sitä. Toivonkin, että onnistuin kirjoittamaan tästä vaikeasta aiheesta siten, että sait tästä uusia ajatuksia itsellesi. <3